Angela Raynerin ja Keir Starmerin välinen kirjeenvaihto merkitsee yhden luvun loppua ja toisen alkua. Rayner hyväksyi ministerivalvonnan päätöksen, jonka mukaan hän rikkoi ministerisääntöjä jättämällä maksamatta korkeampaa leimaveroa Hoven asunnostaan. Starmer vastasi katkeruudella toteamalla, että menettää paitsi varapääministerinsä ja asuntoministerinsä, myös sosiaalisen liikkuvuuden symbolin. Katkeruutta ei ole – ainoastaan molemminpuolista ymmärrystä: Rayner tunnustaa joutuvansa eroamaan, ja Starmer tunnustaa, että Rayner on edelleen vaikutusvaltainen hahmo. Hänen vaikutuksensa ulottui politiikan ulkopuolelle; hän yhdistyi äänestäjiin tavalla, johon harmat pystyivät. Hänen matkansa – teini-ikäisestä äidistä Stockportin asuinalueella ammattiliittotoimijaksi ja varapääministeriksi – oli symbolisesti voimakas. Hän ruumiillisti työväenpuolueen lupauksen paremmin kuin kukaan muu. Silti virheiden ei tarvitse merkitä uran loppua. Jos ministeri ottaa vastuun ajoissa ja osoittaa katumusta, he voivat rakentaa asemansa uudelleen, kun yleinen viha laantuu.
Raynerin lähtö vaikuttaa myös työväenpuolueen ja hallituksen sisäiseen tasapainoon. Starmerin siirrot vaikuttavat vähemmän uudistumiselta ja enemmän puolueen ”modernisoivan” siiven valtakaappaukselta. Ian Murroyn erottaminen heikentää yhteyksiä skotlantilaistyöväenpuolueeseen Anas Sarwarin johdolla, joka oli siirtymässä vasemmalle juuri ennen Holyroodin vaaleja. Lucy Powellin siirtäminen sivuun syrjäyttää yhden harvoista pehmeän vasemmiston hahmon Ed Milibandin liittolaisista hallituksessa. Yvette Cooperin siirtäminen ulkoministeriöön viestii epäonnistumisesta pienten veneiden ylityksissä ja rajoittaa Gaza-kritiikkiä hänen protestikantansa vuoksi. Hyvinvointiministeriön nimeäminen uudelleen kasvuministeriöksi Pat McFaddenin johdolla heikentää Liz Kendallin roolia hänen hävittyään alamajassa etuuksien leikkauksista.
David Lammyn ylennys varapääministeriksi tarkoittaa, että työväenpuoluetta johtaa nyt kaksi pohjoislontoolaista asianajajaa – jyrkkä kontrasti Raynerin pohjoisen, työväenluokan aitouteen. Shabana Mahmoodin nousu sisäministeriksi, Steve Reedin siirto asuntoministeriksi ja Peter Kylen nimittäminen elinkeinoministeriksi korostavat Starmerin kansliapäällikkö Morgan McSweeneyn vaikutusvaltaa. Tämä hallitus voi tuoda johdonmukaisuutta, mutta tasapainon, ideologisen monimuotoisuuden ja yhteyden puolueen laajempaan tukikohtaan kustannuksella.
Raynerin ero paljastaa syvemmän jännitteen puoluejohtajan valitseman ja puolueen valitseman varajohtajan välillä. Darren Jonesin uusi rooli ”pääministerin pääsihteerinä” lisää sekavuutta Lammyyn nähden. Mutta työväenpuolueen varapuheenjohtaja ei ole pelkästään teknokraattinen virka – sen valitsevat jäsenet ja ammattiliitot, ja sillä on oma mandatti ja valtuudet valvoa mitä tahansa johtajavaalia.
Raynerin lähtö on käynnistänyt taistelun työväenpuolueen tulevaisuudesta. Reform-puolueen edistyessä, kansainvälisten kriisien ja yleisen luottamuksen laskun myötä puolue vaarantaa kääntyvänsä sisäänpäin. Varapuheenjohtajavaali tapahtuu. Vaikka korkeat esteet tekevät vasemmistolaisen haastajasta epätodennäköisen, se ei ole mahdotonta. Kunnianhimoiset modernisoijat kuten terveysministeri Wes Streeting saattavat harkita ehdokkuutta, mutta kilpailu voi elvyttää sisäisiä jakoja juuri kun työväenpuolue tarvitsee yhtenäisyyttä. Uusi päävalmentaja saattaa auttaa. On vaikea kuvitella työväenpuolueen kansanedustajaa, joka esimerkiksi tuki vammaisetuuden leikkauksia, voittavan. Kun Starmer keskittyy pakottamaan tahtonsa hallitukselle, suurempi riski on, että epäsuosittujen johtajien epäonnistumisista tulee osa avointa taistelua puolueen sielusta sen jäsenten kesken.
Onko sinulla mielipidettä tässä artikkelissa esitettyihin asioihin? Jos haluat lähettää jopa 300 sanan vastineen sähköpostitse mahdollista julkaisemista varten kirjeosastoimme, klikkaa tästä.
Usein Kysytyt Kysymykset
Tässä on luettelo usein kysytyistä kysymyksistä The Guardianin näkemyksestä Angela Raynerin lähdöstä, jotka on suunniteltu selkeiksi ja hyödyllisiksi eri tason brittiläistä politiikkaa tunteville lukijoille.
Aloittelijatason kysymykset
1. Kuka on Angela Rayner?
Angela Rayner on korkea-arvoinen työväenpuolueen poliitikko. Hän oli puolueen varapuheenjohtaja ja hallituksen opposition epävirallinen varapääministeri.
2. Mitä tarkoitetaan The Guardianin näkemyksellä?
Se viittaa lehden viralliseen mielipiteeseen, joka julkaistaan sen pääkirjoituksissa. Nämä kappaleet edustavat The Guardianin institutionaalista kantaa, eivät vain yhden toimittajan näkökulmaa.
3. Miksi hän lähti varjohallituksen roolistaan?
Hänen oli käytännössä erotettava työväenpuolueen johtaja Sir Keir Starmer osana suurta huipputiimin uudelleenjärjestelyä. Tämä on yleinen poliittinen taktiikka virkistää puolueen imagoa ja strategiaa.
4. Mikä on siis The Guardianin artikkelin pääpointti?
Pääpointti on, että Raynerin menettäminen on merkittävä virhe työväenpuolueelle. Lehden mukaan se poistaa voimakkaan äänen puolueen perinteiselle työväenluokan tukikohtalle ja paljastaa syvät sisäiset ristiriidat työväenpuolueen suunnasta ja identiteetistä.
Keskitasoiset kysymykset
5. Mitä ovat syvemmät jaot, joita otsikossa mainitaan?
Jaot ovat pääasiassa puolueen vasemmiston ja sen keskustasiiven välillä. Ne ovat eri mieltä keskeisistä kysymyksistä, kuten talouspolitiikasta, siitä kuinka paljon hallitusta tulisi haastaa ja keitä puolueen ydinäänestäjät pitäisi olla.
6. Miksi The Guardian pitää hänen lähtöään tappiona?
He pitävät häntä tärkeänä linkkinä työväenpuolueen sydänalueisiin Pohjois-Englannissa. Hän on karismaattinen työväenluokan hahmo, joka pystyi kommunikoimaan tehokkaasti äänestäjien kanssa, joita puolue on kamppaillut voittaa takaisin. Hänet menettämällä on riski, että puolue vaikuttaa liian Lontookeskeiseltä ja irtaantuneelta.
7. Oliko tämä yllättävä siirto?
Vaikka uudelleenjärjestelyt ovat odotettavissa, niin korkean profiilin hahmon alentaminen nähtiin Starmerin rohkeana ja yllättävänä siirtona, mikä viittaa siihen, että hän halusi lyödä leimansa lujasti puolueeseen.
8. Mikä on varjohallitus?
Se on opposition seniorikansanedustajien tiimi, jotka on valittu tarkastelemaan ja haastamaan tiettyjä hallituksen ministereitä. Jokainen varjoministeri vastaa tietystä
