Progressiivit suhtautuvat usein isänmaallisuuteen epäluuloisesti jättäen liput ja kansallislaulut populistiselle oikeistolle. Alankomaiden keskustaliberaali D66-puolue, joka lähes kolminkertaisti paikkamääränsä viikon vaaleissa ja on viemässä hallitusneuvotteluja, on kuitenkin osoittanut, että toinen tie on mahdollinen.
Rob Jettenin johdolla puolue omaksui progressiivisen isänmaallisuuden – ja äänestäjät vastasivat myönteisesti. Heidän menestyksensä perustui viiteen keskeiseen strategiaan, joista poliitikot ympäri Eurooppaa voisivat oppia.
1. Omaksu myönteinen ajattelutapa
Vuosien ajan alankomaalainen vasemmisto vaikutti usein lannistavalta keskittyen siihen, mitä ei voida tehdä. Jetten muutti tätä kertomusta. Ennemmin kuin saarnaamassa tuhoa ja rajoituksia, hän korosti maan parantamismahdollisuuksia ja vaati toimintaa. Hänen lainaamansa slogan "het kan wél" (hieman kömpelö hollanninkielinen versio lauseesta "kyllä, pystymme") välitti optimismia. Tämä lähestymistapa oli linjassa "Yes in my back yard" -filosofian kanssa, viitaten siihen, että liiallinen riskien karttelu voi hidastaa merkittävää kehitystä.
2. Juhli isänmaallisuutta ylpeydellä
Kansallinen ylpeys oli pitkään ollut oikeiston hallitsemaa aluetta, progressiivisten piirien ollessa varuillaan toistaessa syrjiviä puheita. D66 rikkoi tämän kaavan osoittamalla, että Alankomaihin – jotka säännöllisesti sijoittuvat maailman onnellisimpien maiden joukkoon – voi olla ylpeä ilman vähemmistöjen tai ulkomaalaisten syrjintää. Puoluetapahtumissa Jetten seisoi ylpeänä Alankomaiden lipun alla, ja väitteluissä hän kannatti progressiivista isänmaallisuuden muotoa, joka keskittyi maan puolustamiseen inklusiivisin perustein.
3. Älä välttele konfrontaatiota
Väittelyiden aikana, kun muut keskusta- ja vasemmistolaiset johtajat säilyttivät pidättyväisen sävyn, Jetten haastoi aktiivisesti vastustajiaan. Hän kohtasi suoraan äärioikeistolaisen PVV:n Geert Wildersin eri politiikkojen yksityiskohdista ilmastonmuutoksesta maahanmuuttoon. Vaikka jotkut pelkäävät, että kiihkeät väittelyt vahingoittavat poliittista keskustelua, Jetten ymmärsi, että vaalien tulisi korostaa politiikkaeroja – erityisesti monipuoluejärjestelmässä – ja kohdisti kritiikkinsä pääideologista vastustajaansa kohtaan.
4. Aja selkeästi vasemmistolaisia talouspoliittisia linjauksia
Vaikka kulttuurikysymykset ohjasivatkin osan äänestäjistä oikealle, mielipidemittaukset osoittavat, että monet alankomaalaiset kannattavat vasemmistolaisia talouspoliittisia linjauksia. Useat puoluerajoja ylitten kannattavat pääoman verotuksen kiristämistä ja työn verotuksen keventämistä. D66 kampanjoi näiden periaatteiden mukaisesti ajaen progressiivista perintöverotusta, poistaen regressiivisiä asuntolainavähennyksiä ja parempia palkintoja työntekijöille. He jopa ehdottivat miljonääriveroa – ja tämä lähestymistapa osoittautui tehokkaaksi. Äänestäjät eivät pelkää näitä politiikkoja – he itse asiassa haluavat niitä. Antikapitalistista retoriikkaa tai kasvun vastaisia keskusteluja ei tarvita; suoraviivaiset, perinteiset sosiaalidemokraattiset ajatukset riittävät. Liberaalit erehtyvät, jos uskovat äänestäjien olevan varuillaan tällaisista lähestymistavoista.
5. Rakenna laaja liittouma
Progressiivit, jotka pääosin ovat samaa mieltä useista kysymyksistä, keskittyvät usein liikaa eroihinsa. Jetten rikkoi tämän kaavan löytämällä yhteisen sävelen keskeisistä aiheista, mukaan lukien maahanmuutto, ja muodostaen laajan, vaikkakin epätäydellisen, äänestäjäkunnan.
Ipsos I&O:n datan mukaan 20% D66:n äänestäjista tuli keskusta-vasemmistolaisesta GreenLeft/Labour -liitosta (GL/PvdA), 13% keskusta-oikeistolaisesta NSC:stä, 11% oikeistolaisesta VVD:stä, 9% oli aiemmin äänestämättä jättäneitä ja jopa 7% oli tukenut äärioikeistolaista PVV:tä.
Vuodesta 2012 lähtien progressiivinen blokki on jatkuvasti kutistunut. Jetten onnistui vetoamaan oikeistolaisiin äänestäjiin ja luomaan laajan kannattajajoukon.
Skeptikot saattavat väittää, että mikä tahansa Jettenin johtama koalitio on vähemmän progressiivinen kuin hänen ohjelmansa antaa ymmärtää, mutta se ohittaa keskeisen oivalluksen.
Jetten ymmärsi, että toivo on vetovoimaista. Kun VVD, joka oli aikoinaan liberaali puolue mutta on nykyään konservatiivisempi, muuttui yhä pessimistisemmäksi ja omaksui PVV:n teemoja, Jetten tarjosi valoisamman näkymän. Maassa, joka on kyllästynyt kyynisyyteen eikä ole vaikuttunut vasemmiston negatiivisuudesta, hän osoitti, että optimismi ei ole naiivia, itsevarmuus ei ole yksinomaan konservatiivisten etuoikeus, ja toivo – hyvin perusteltuna ja lujana – ei ole heikkous vaan vahvuus.
Simon van Teutem on De Correspondentin toimittaja.
Usein Kysytyt Kysymykset
Tässä on luettelo usein kysytyistä kysymyksistä aiheesta Alankomaiden äänestäjät omaksuivat optimismin – oppi liberaaleille kaikkialla Simon van Teutemin näkökulmasta inspiroituna.
Yleiset / Aloittelijakysymykset
1. Mikä on tämän hollantilaisen optimismiajatuksen pääpointti?
Pääpointti on, että alankomaalaiset äänestäjät siirtyivät äskettäin pois pelkoon perustuvasta maahanmuuttovastaisesta politiikasta ja tukivat sen sijaan puolueita, jotka tarjosivat toiveikkaan, optimistisen visioin tulevaisuudesta. Kommentaattorit kuten Simon van Teutem väittävät tämän olevan voimakas oppi liberaaleille ja progressiivisille puolueille kaikkialla.
2. Kuka on Simon van Teutem?
Simon van Teutem on poliittinen kommentaattori ja strategisti, joka on analysoinut tätä muutosta Alankomaiden poliittisessa maisemassa. Hän pitää tätä tapahtumaa tapausesimerkkinä onnistuneesta liberaalipolitiikasta.
3. Mitä Alankomaissa tarkalleen ottaen tapahtui?
Viimeisissä parlamenttivaaleissa vihreiden ja sosiaalidemokraattisten puolueiden koalitio, jota johti Frans Timmermans, menesti odotettua paremmin. He voittivat kampanjoimalla toivolla, ilmastotoimilla ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, kukistaen äärioikeistopuolueen, joka keskittyi maahanmuuttovastaisuuteen.
4. Mitä "oppi liberaaleille kaikkialla" tarkoittaa?
Se tarkoittaa, että sen sijaan, että liberaalipuolueet vain arvostelevat vastustajiaan tai kampanjoivat pelolla, ne voivat voittaa esittämällä positiivisen, vakuuttavan visioin tulevaisuudesta, joka antaa ihmisille toivoa ja jotain, mitä puolesta äänestää.
Syvempi analyysi / Edut
5. Miksi optimismi on hyvä strategia politiikassa?
Optimismi on motivoivaa ja yhdistävää. Se voi innostaa ihmisiä, jotka tuntevat apatiaa tai kyynisyyttä, osallistumaan. Toiveikas visio tulevaisuudesta – kuten vihreä talous tai oikeudenmukaisempi yhteiskunta – voi olla voimakkaampi kuin viesti, joka perustuu siihen, mitä vastaan on.
6. Mitä hyötyjä tästä lähestymistavasta on äänestäjille?
Se antaa äänestäjille tunteen toimintakyvystä ja mahdollisuudesta. Sen sijaan, että tuntisivat valitsevan vain vähemmän pahan, he kokevat äänestävänsä konkreettisen positiivisen muutoksen puolesta, joka parantaa heidän elämäänsä ja lastensa tulevaisuutta.
7. Eikö tämä vain jätä huomiotta todellisia ongelmia?
Ei, kyse on ongelmien ratkaisujen positiivisesta esittämisestä. Esimerkiksi sen sijaan, että ilmastotoimia esitettäisiin sarjana uhrauksia, niitä voidaan esittää mahdollisuutena rakentaa puhtaampi, innovatiivisempi talous uusine työpaikkoineen ja energiariippumattomuudellaan.
Yleiset haasteet / ongelmat
