Yhdistyneiden kansakuntien vuosittainen ilmastokokous, osapuolten 30. konferenssi (COP30), on juuri päättynyt. Sidosryhmät yrittävät nyt mediassa esittää sen tuloksen menestyksekkäänä. Esimerkiksi YK:n ilmastonmuutospäällikkö Simon Stiell ylisti COP30:ta osoittamasta, että "ilmastoyhteistyö on elinvoimaista ja pitää ihmiskunnan taistelussa elinkelpoisen planeetan puolesta". Mutta olkaamme selvillä: kokous oli epäonnistuminen. Sen tuloksena syntynyt päätösteksti, nimeltään Maailmanlaajuinen kollektiivinen ponnistus, on olennaisesti ilmastonkieltämisen muoto.
Vuonna 2023 ilmastopaneeli IPCC totesi, että maailmassa on jo kehitetty tai suunniteltu liikaa fossiilisia polttoaineita maailmanlaajuisen lämpenemisen pysäyttämiseksi 2 asteen läämpötasolla. Sen mukaan lämpenemisen rajaamiseksi tälle tasolle fossiilisia polttoaineita koskevat varat on jätettävä käyttämättä – hylättävä ja käyttämättä. Siitä huolimatta COP30:n päätösteksti jättää tämän täysin huomiotta; se ei edes mainitse fossiilisia polttoaineita.
Tämä epäonnistuminen on erityisen pettymys, sillä COP30 oli aluksi luvannut paljon fossiilisista polttoaineista siirtymisen osalta COP28:ssa tehtyyn sitoumuksen. Ennen kokousta Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva totesi, että maailma tarvitsee "tiekarttoja auttamaan ihmiskuntaa luopumaan oikeudenmukaisesti ja systemaattisesti riippuvuudestaan fossiilisista polttoaineista".
Lulan vetoomusta tukee noin 90 muuta maata. Yhdistyneen kuningaskunnan energiaministeri Ed Miliband totesi: "Tämä on maailmanlaajuinen liittouma, jossa pohjoisen ja etelän maat yhdistävät voimansa sanoakseen, että tätä ongelmaa ei voi sivuuttaa".
Lehdistötilaisuuden jälkeen, jossa 20 ministeriä ja ilmastolähettilästä vaati alustavassa luonnoksessa ollutta tiekarttakieltä vahvistettavan ja hyväksyttävän, EU ehdotti sen sisällyttämistä lopulliseen tekstiin. Perjantaihin mennessä 89 maata tuki fossiilisten polttoaineiden alasajon tiekarttaa. Kaikki siihen viittaavat kohdat kuitenkin katosivat samana päivänä julkistetusta toisesta luonnoksesta. COP30:n ansiosta fossiilisen polttoaineiden aikakausi vain jatkuu.
On selvää, että Venäjän ja Saudi-Arabian johtamat öljymaät vastustivat alasajoa ja saivat tahtonsa läpi. Jos ne pitävät alasajoa uhkana taloudelleen ja suvereniteetilleen, niiden tulisi harkita, miten ilmastokriisi tekee Lähi-idästä asuinkelvottoman. COP30:n aikana Iranin presidentti Masoud Pezeshkian ilmoitti, että 16 miljoonan asukkaan Teheran on hylättävä ja siirrettävä uudelleen ilmaston aiheuttamien kuivuusvuosien jäljiltä johtuvan vedenpuutteen takia.
Näillä valtioilla on todennäköisesti tukenaan Donald Trump, maailman suurimman fossiilisten polttoaineiden tuottajan presidentti, joka kutsuu ilmastokriisiä "huijaukseksi". Vaikka Yhdysvallat eivät virallisesti osallistuneet neuvotteluihin, Trumpin liittolaisuus Saudi-Arabian kanssa ja ilmeinen läheisyys Venäjään vahvistavat niiden kykyä ajaa energian etujaan.
Mutta olisiko niiden vaikutusvalta yhtä vahva, jos maailman "ilmastojohtajat" osoittaisivat enemmän rohkeutta? On hälyttävää, että vaikka EU taisteli ilmeisesti fossiilisten polttoaineiden alasajon tiekartan sisällyttämisen puolesta COP-päätökseen, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesi G20-lehdistötilaisuudessa: "Emme taistele fossiilisia polttoaineita vastaan, vaan fossiilisten polttoaineiden päästöjä vastaan". Tämä ei vain heikennä hänen neuvottelijoitaan, vaan on myös epäloogista – kuin sanoisi: "Emme luovu jäätelön syömisestä, vaan sen kaloreiden imeyttämisestä".
Lisäksi von der Leyenin sanat vastasivat lähes täysin Saudi-Arabian varaympäristöministeri Osama Faqeehan sanoja. Toimittajan kysyessä COP30:n tiekartasta edustaja totesi: "Ongelmana ovat päästöt, eivät polttoaineet". Tämä heijastaa Saudi-Arabian pitkään ylläpitämää kantaa, että maailma voi jatkaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä yksinkertaisesti poistamalla talouden 600 miljoonaa tonnia vuotuisia hiilidioksidipäästöjä hiilinpoistoteknologioilla. Tämä on kuitenkin pelkkää fossiilisten polttoaineiden propaganda.
Aluksi: maanalainen CO2:n turvallisen varastoinnin kapasiteetti on rajallinen. Se, että komission puheenjohtaja toistaa tällaisia perusteettomia väitteitä, korostaa, miksi COP30:n kaltaiset ponnistelut epäonnistuvat toistuvasti: niin kutsutut ilmastojohtajat osoittavat itse asiassa syvää epävarmuutta fossiilisten polttoaineiden alasajosta, yhdistäen lopulta maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan väärän käsityksen ympärille, että voimme jatkaa niiden käyttöä ja silti ratkaista ilmastokriisin.
Mutta entä Kiina? Eikö siitä ole tulossa maailman ensimmäinen sähkövaltio ja maailmanlaajuinen ilmastojohtaja Yhdysvaltojen omtaessa fossiilisten polttoaineiden autoritarismin? No, Kiina näyttää olevan myös epäröivä, ainakin toistaiseksi. Se ei estänyt fossiilisten polttoaineiden alasajon tiekarttaa koskevaa tekstiä, mutta ei myöskään pyrkinyt varmistamaan sen sisällyttämistä. Huolimatta hallitsevasta asemastaan aurinko-, tuuli- ja sähköajoneuvojen alalla, Kiina toimii ennemmin "kaikkea edellä" -enerkjättiläisenä, asettaen oman talouskasvunsa kaiken muun edelle.
Positiivinen kehitys COP30:ssa on, että Kolumbia ja Alankomaat, joiden tukena on 22 muuta maata, edistävät itsenäisesti fossiilisten polttoaineiden alasajon tiekarttaa aloittaen kokouksella huhtikuussa 2026. Tämä aloite voisi olla mullistava. Koska YK:n säännöt edellyttävät kaikkien COP-päätösten hyväksymistä yksimielisesti, öljymailla on veto-oikeus maailmanlaajuiseen ilmastopolitiikkaan. Fossiilisten polttoaineiden tiekartan luominen COP-prosessin ulkopuolella voisi luoda kauppablokin, joka voisi asettaa pakotteita maille – ja pankeille – jotka kieltäytyvät vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Tällainen blokki on kuitenkin tehoton, jos sen johtajia ei pakoteta voittamaan epäröintinsä fossiilisten polttoaineiden alasajon suhteen. Siinä me tulemme kuvaan. Kaikkien on tehtävä osansa asettamalla maailmanjohtajat voimakkaan ja jatkuvan julkisen paineen alaiseksi. Haaste jättää fossiilisia varoja edustavat biljoonat dollareit taakse ja rakentaa maailma uudelleen on valtava. Luonnollisesti maailmanlaajuiset johtajat ja virkamiehet valitsevat helpomman, pelkurimaisen tien, jos vain voivat. Kun ylämme 1,5 asteen kynnyksen ja siirrymme tuntemattomiin ilmasto-oloihin, meidän on pakotettava heidät taistelemaan koko sydämestään fossiilisten polttoaineiden alasajon puolesta. Lopulta meidän vastuullamme on muovata maailmanlaajuista politiikkaa, joka pelastaa maailman tuleville sukupolville.
Genevieve Guenther on End Climate Silence -järjestön perustaja ja The Language of Climate Politics -kirjan kirjoittaja.
Usein Kysytyt Kysymykset
Tietenkin! Tässä on luettalo usein kysytyistä kysymyksistä ilmastokokouksista ja vaihtoehtoisesta tiestä eteenpäin, kirjoitettu luonnollisella keskustelullisella äänellä.
Aloittelijatason kysymykset
1. Miksi ihmiset sanovat, että ilmastokokoukset epäonnistuvat jatkuvasti?
Ne eivät usein tuota vahvoja, sitovia sopimuksia, joita tarvitaan fossiilisten polttoaineiden nopeaan alasajoon. Tämä johtuu yleensä siitä, että maiden, joilla on suuria fossiilisten polttoaineiden teollisuutta, lobbaavat heikentääkseen sopimuksia, ja monet poliittiset johtajat epäröivät tehdä rohkeita sitoumuksia, jotka voivat olla taloudellisesti tai poliittisesti vaikeita kotimaassa.
2. Mitä fossiilisten polttoaineiden edut tarkalleen ottaen tarkoittavat?
Tällä tarkoitetaan hiilen, öljyn ja kaasun tuottavia yrityksiä ja niitä edustavia ryhmiä. Niillä on vahva taloudellinen kannustin pitää maailma riippuvaisena tuotteistaan, ja ne usein käyttävät varallisuuttaan ja vaikutusvaltaansa hidastaakseen siirtymistä puhtaampaan energiaan.
3. Mikä on se vaihtoehtoinen tie eteenpäin, josta puhut?
Se on tie, joka ei luota pelkästään hitaasti eteneviin kansainvälisiin neuvotteluihin. Se keskittyy pohjalta ylöspäin tapahtuvaan toimintaan, jota ajavat yhteisöt, kaupungit, yritykset ja kansalaisliikkeet, jotka ajavat muutosta suoraan politiikan, innovaatioiden ja kuluttajien valintojen kautta.
4. Mitkä ovat tärkeimmät edut tämän vaihtoehtoisen tien valitsemisesta?
Edut ovat valtavia: terveempi planeetta vähemmällä saasteella, uusien työpaikkojen luominen vihreissä teollisuudenaloissa, maiden suurempi energiariippumattomuus ja vakaammat, joustavammat yhteisöt.
5. Tämä kuulostaa ylivoimaiselta. Mitä minä yksi henkilö voin oikeastaan tehdä?
Sinulla on enemmän valtaa kuin luulet. Voit äänestää johtajia, joilla on vahvat ilmastosuunnitelmat, vähentää omaa energiankulutustasi, tukea ympäristövastuullisia yrityksiä ja liittyä paikallisiin yhteisöryhmiin, jotka ajavat puhtaan energian ja kestävän politiikan asiaa.
Kehittyneet / Yksityiskohtaiset kysymykset
6. Miten fossiilisten polttoaineiden edut oikeastaan sabotoivat näitä kokouksia?
Niiden taktiikoihin kuuluvat disinformaatiokampanjoiden rahoittaminen julkisen epäilyn luomiseksi, hallituksen edustajien suora lobbaus poistaakseen tai heikentääkseen tiettyjä tekstejä, sekä teknologioiden, kuten hiilen talteenoton, markkinointi hopealuotina oikeuttaakseen fossiilisten polttoaineiden jatkokäytön.
7. Eivätkö maailmanjohtajien pitäisi edustaa meitä? Miksi pelkuruus?
Johtajat jäävät usein kiinni pitkän aikavälin maailmanlaajuisista tarpeista ja lyhyen aikavälin kansallisista paineista. He saattavat pelätä taloudellista häiriöitä, työpaikkojen menetystä perinteisillä teollisuusaloilla tai äänestäjien ja voimakkaiden yritysten vastustusta, jos he toteuttavat nopeita, muuntavia ilmastopoliittisia toimia.
